Bodyrockin treenit on siinä mielessä mukavia, että vaikka ikinä et olisi liikkunut niin pystyt näillä videoilla aloittelemaan, jokaisessa videossa on yleensä ohjeet myös aloittelijalle /helpoitettu versio.
Neitokaiset Zuzanna ja Lisa-Marie on aika mahti kunnossa eli videoita voi todellakin käyttää myös itsensä tsemppaukseen. Perusideanahan tuolla sivustolla on, että salilla on turha rehkiä maksullisesti kun kotona pääsee samaan tulokseen.
Melkein joka kuukausi on myös joku haaste joka kestää yhden kuukauden, kuukauden aikana tulee jumppaohjeet, ruokavinkkejä jne sähköpostiin mikäli liittyy postituslistalle.
Bodyrockin videoita löytyy hakusanalla `bodyrock.tv`Youtubesta sekä heillä on oma sivusto myös Facebookissa. Tekstit ovat englanniksi, mutta jos englanti ei taivu, niin ei hätää, videoista ymmärtää kyllä miten tehdä ja kuinka paljon ihan katsomalla.
Sitten maksulliseen urheiluun eli kuntosaliin. Itsehän olen siis vihannut kuntosaleja koko ikäni.
Lähinnä siksi, että uskomaton rytmitajuni ryhmäliikuntatunneilla on jotain mitä ei edes itse peilistä pysty katsomaan nauramatta. Muut menee vasemmalle, Maki menee oikealle ja tietysti törmää siellä olevaan ihmiseen, seinään tai muuhun esteeseen.
No eipä hätiä, rohkaistuin aloittamaan kuntosali/jumppaharjoittelun kun sain ystävältäni Ladylinen 10 kerran kortin lahjaksi. Ensimmäiselle tunnille mennessä kädet oli hikiset jo valmiiksi ja pelotti perkeleesti, että nolaanko itseni. Valitsin tunniksi RVP:n eli reisivatsapakara- jumpan mikä kestää 30 minuuttia, uskoin että tuon ajan pystyn tekemään tahdissa ja en väsy liikaa.
Tunnille mennessä tsuumailin " kilpakumppaneitani", eli muita naisia joita tunnille osallistui, oli kaiken ikäistä,näköistä, ja kokoista naista rivissä iloisena menossa jumppaamaan, pelkoni katosi oikeastaan heti.
On se kummallista miten ihminen ajattelee , että salilla/ jumpassa toiset arvioivat suoritustasi, miten pukeudut, ymmärrätkö tunnin kulkua jne. Itsekin pelkäsin juuri tätä arvostelua, arvostellut ei kukaan ainakaan ääneen, ehkä naisten saleilla sitten puhutaan selän takana :D. Tunnista selvisin hengissä ja olin yllättynyt kuinka helppo tunnin kulku oli, hieman taas oli jumppapainotteinen alku ,mikä tarkoitti että kun muut liikuttelivat "energiapalloaan" vartalon edessä vasemmalle niin Makihan meni tietysti oikealle, eipä haitannut, hieman eri tahdissa ja välillä nolosti vieruskaverilla hymyillen kun katseemme kohtasi kun menin väärään suuntaan. Oli oikein mukava ohjaaja ja kertoi niin että ensikertalainenkin pysyi mukana.
Taas katosi ennakkoluulot salia kohtaa, aloin miettimään kun tulin kotiin, että katselenko/ arvioinko itse muiden suorituksia jumpassa/salilla vai mistä olen saanut päähäni , että ihmiset niin tekee.
Toki nyt kun olin uudessa paikassa ja uudessa tilanteessa ,piti turvata hieman selustaa ja tehdä tutkimusta minkälaisia ihmisiä sitä on ympärillä. Kuitenkin heti tunnin alettua, keskityin vain omaan tekemiseen, samoin kuin nyt jälkeenpäin kun olen käynyt Ladylinella salilla/ juoksemassa/ crossaamassa ,en kerkeä katselemaan muita. Uskoisin että naisille painotetuilta saleilta löytyy enemmän näitä " Luempa nyt MeNaiset -tässä välissä" , " Huh mitkä housut tolla on.. varmaan TT:stä ostettu" jne kuin sitten vastaavasti saleilta jossa käy miehiä enemmän.
Itsekkin heti toki sorruin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti